Aiemmat puheet unohtaen kaivoimme tänään kokonaiset kaksi uutta koekuoppaa ja laajensimme hautojen läpi kulkevaa koeojaa 2+3. Sen jälkeen laajensimme vielä laajennusta. Syynä tähän intomieliseen lapionheilutteluun taisi olla, että tämänpäiväisellä sadesäällä teki mielellään mitä tahansa muuta kuin möyriä mudassa lastan kanssa.
Arkistokuvaa, kosteaa taukoilua viime viikolla. Kamerani ei suostu käynnistymään, joten pahoin pelkään ettette huku kuvatulvaan lähipäivinä. Kuva: Jussi MoisioPäivän löydöt jäivät melko olemattomalle tasolle. Uudesta koekuopasta jota olin kaivamassa löytyi väin pieniä murusia palanutta savea, hiilenpaloja ja pari mahdollista kvartsi-iskosta. Mielenkiintoista kuitenkin on, että palanut savi näyttäisi levittäytyvän koko mäen alueelle – onko paikalla ollut vain yksi palanut savettu rakennus vai kenties useampia? Pari kastematoakin tuli, mutta säälitti kyllä kaivaa niitä mullan lämmöstä hyiseen syysilmaan.
Hautojenkaan puolelta ei ilmeisesti löytöjä juuri siunaantunut, mutta kaivantojen ympärille on aseteltu kiviä, mikä entisestään vahvistaa käsitystä niistä ruumishautoina – ei siis vaikkapa nauris- tai rosvopaistihautoina.
Päivä jäi siis jokseenkin tehottomaksi kun kulutimme aikaa seisoskelemassa työmaakopissa ja laavun alla. Kun värjöttelimme takymetrin suojaksi pystytetyn paviljongin alla, sai amanuenssi jostakin syystä aikaan isot naurut kysyessään kuka haluaisi lähteä pitelemään prismasauvaa kaatosateeseen.
Lusmuilin ja lopetin mutavellin kaapimisen tänään kolme varttia etuajassa. Litimärissä housuissa kyyristely alkoi paleltaa, enkä halunnut sotkea kaikkia paikkoja kello neljältä alkaneella japaninluennolla valumalla mutavettä ympäriinsä. Tiedetään, tiedetään, pitkä miinus —.
Seuraava kaivauspäivä
Edellinen kaivauspäivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti