Kahdeksas päivä

Kahdeksas kaivauspäivä oli täysi vastakohta eiliselle. Sää oli mitä kaunein, ja kaivannoista tuli mielenkiintoisia löytöjä.

Tärkein löytö tehtiin heti aamulla, ja se kiilasikin ehkä kaivausten tähän mennessä tärkeimmäksi: koeoja 2+3:sta tuli erään oletetun hautapainauman paikkeilta pronssispiraalikoristeita, joissa oli todennäköisesti tekstiilijäämiä. Spiraalit ovat peräisin joko esiliinan tai viitan helmasta, ja mikä tärkeintä ne todistivat oletukset kalmistosta tosiksi ja ajoittivat sen rautakauden loppuun. Ainakin muinaiskäsitöiden harrastajilla on syytä riemuun, koska 1998 inventoinnissa löydetty pirtanauha taitaa saada Suomen vanhimman ajoituksen. Se onkin siis ollut maassa käytössä jo huomattavasti oletettua aiemmin. Ylipäätään pirtanauhan käyttöönoton ajoitus on Pohjoismaissa ollut epäselvä.
Yllättävää kyllä laite joka sanoo piip ei reagoinut spiraaleihin. Kenties metalli on jo niin korrosoitunutta?

Odotettu mutta yllättävä löytö. Kuva: Ilari Aalto

Kaivaminen tuntui kovin paljon miellyttävämmältä ja helpommalta auringonpaisteessa kuin rankkasateessa. Koeoja 1:ssä on ilmeisesti päästy todella pohjaan, sillä savimaasta ei enää ole tullut löytöjä. Ei minullakaan ollut täysin löydötön päivä, palaneen saven lisäksi löysin koeoja 1:stä työstetyn savukvartsin palan.


Kuten tyypillistä, löytöjä alkaa tulla vasta aivan kaivauksen lopussa. Huomenna pitää kaivaa rivakasti, ennen kuin alamme peittää kuoppiamme. Tärkein on kuitenkin jo saavutettu: olemme todistaneet Ristimäen luonteen ruumiskalmistona. Sen ohella kaikki muu on ollut plussaa.

Vihdoinkin pääsin piirtämään koeojaa. Piirtäminen tapahtuu ojan päälle asetetun ristikon avulla, josta saadaan mittakaava millimetripaperille piirrettäessä. Piirokseen kuvataan kookkaat kivet ja maalajin vaihtelut, mutta ei erityisemmin muita yksityiskohtia. Kaivauksen jälkeen piirrokset piirretään puhtaaksi yhdessä takymetrillä mitattujen korkeuspisteiden kanssa kaivauskartaksi.

Hyvän sään ansiosta saimme tänään taas lisää vierailijoita. Itse professori suvaitsi käydä saapastelemassa paikalla (vasta tänään toisin kuin aiemmin virheellisesti väitin), ja wanhempia arkeologian opiskelijoitakin havaittiin. Suurkiitos Anniinalle joka toi meille kaikille kaivajille suklaasuukkoja! Arkeologi Jouko Pukkila kävi myös paikanpäällä mm. paikantamassa meille vanhan riihenpaikan, jota kukaan ei ollut tullut huomanneeksi. Ei vaikka selvän rakenteen muodostavien isojen kivien päällä oli jäljellä vielä yksi lahonnut rakennushirsi salvoksineen!

Päivän lopuksi harjoittelimme lastan heittoa pystyyn maahan. Voiko joku vielä väittää etteikö opetuskaivauksella oppisi hyödyllisiä asioita!

Enää kaksi päivää, saa nähdä mitä vielä ehdimme saada aikaan!

Seuraava kaivauspäivä
Edellinen kaivauspäivä