maanantai 25. elokuuta 2014

Keskiajan Turku 2: Mätäjärven kortteli

Kirkkokorttelista tarvitsee astua vain keskiaikaisen Hämeen Härkätien yli, ja olemme Mätäjärven korttelissa. Hämeentie kulkee nykyään korttelin läpi hieman eri paikassa kuin keskiajalla, mutta säilyttää yhä muistoa uljaasta menneisyydestään: Härkätie-kylttejä voi nähdä siellä täällä.

Hämeen härkätie. Ilari Aalto.

Mätäjärven kortteli kantaa jo kuivatun ja unohdetun Mätäjärven nimeä. Kortteli sijaitsikin aivan järven kyljessä. Mätäjärvi oli ilmeisesti nimensä mukainen. Se ei ollut kovin syvä, ja sitä täytettiin ja kuivattiin läpi keskiajan. Kuumina kesäpäivinä se ei varmaan tuoksunut erityisen hyvältä, varsinkaan kun sitä ympäröivän korttelin käsityöläiset ja muut asukkaat täyttivät järveä jätteillään. Mätäjärven rannalla oli keskiajalla kaalimaita, kuten asemies Henrik Tavastin vuonna 1465 omistama. Täällä oli myös tuomiokirkon omistama Pyhän Henrikin maa, jolla sijaitsi tiilenvalmistuksessa käytettyjä savikuoppia.

Kuvan keskellä olisi keskiajalla välkehtinyt Mätäjärvi. Ilari Aalto.

Nykyään Mätäjärvi on muisto vain, mutta sen paikka on helposti saavutettavissa. Järvi sijaitsee aivan tuomiokirkon kupeessa Hämeentien toisella puolella. Hovioikeudenkatu kulkee järven yli, ja sen päälle on rakennettu asuintaloja ja Kerttulin vanhainkoti. Vanhainkodin rakentamista edelsivät laajat monitieteiset tutkimukset, joissa Mätäjärvestä kerrostumineen saatiin irti paljon arkeologista ja luonnontieteellistä tietoa. Tutkimukset on julkaistu kirjana.



Mätäjärven korttelin ydinaluetta on kuitenkin nykyinen Uudenmaankadun ja Hämeenkadun risteys. Paikalla sijaitsee Åbo Akademin päärakennuksen tontti ja muun muassa Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli, jo 1270-luvulla perustettu Suomen vanhin virasto. Ilman tällä tontilla vuonna 1998 tehtyjä kaivauksia olisivat tiedot Mätäjärven alueesta paljon epämääräisempiä. Alueelta paljastui tuolloin lukuisia hyvin säilyneitä hirsirakennusten jäännöksiä ja valtava löytöaineisto, jota ei vieläkään ole kokonaisuudessaan tutkittu.

Hämeenkadun toisella puolella on kuuluisa Åbo Akademin tontti, jolla
kaivettiin 1998.

Mätäjärven kortteli säilyi hirsitalovaltaisena kun Turussa elettiin 1400-luvun kivitalobuumia. Joitakin kivitaloja sinnekin silti pystytettiin. Täällä tontit ovat olleet kapeita ja pitkiä, samaan tapaan kuin Tukholman Vanhassa kaupungissa. Löytöjen perusteella Mätäjärven korttelissa on harjoitettu paljon ammattimaista käsityötä, kuten nahantyöstöä ja värjäystä. Uudenmaankadulla nykyisen Taksim-kebabin paikkeilla kaupungin reunalla sijaitsi keskiajalla sepän paja, paloturvallisuussyistä!

Suurtorin kulmalta voimme lähteä kulkemaan nykyistä Uudenmaankatua ylämäkeen. Keskiajalla tässä kulki Karjakatu, jota pitkin kaupungin porvareiden karja ajettiin aamuisin laitumelle. Karjakatu oli kuitenkin osa hyvin merkittävää väylää, Suurta rantatietä eli Kuninkaantietä, joka johti Turusta Viipurin linnalle asti. Tätä tietä ovat ravanneet kuninkaan lähetit ja armeijat monet kerrat. Aivan Åbo Akademin tonttia vastapäätä Hämeenkadun toisella puolella sijaitsi keskiajalta vuoteen 1642 tuomiokirkon kirkkoherran pappila.

Koska Karjakatu oli vilkkaasti liikennöity etenkin Turun markkinoiden aikaan tammi- ja kesäkuussa, oli tien varressa otollinen paikka majatalolle. Mäen korkeimmalla kohdalla nykyisen Cocoloco-baarin ja Star-Velos-pyöräliikkeen paikalla sijaitsi Pyhän Kerttulin (Gertrud) kiltatupa ja kirkkomaa, joista ensimmäinen maininta on vuodelta 1439. 

Mäen päällä nykyisen Uudenmaankadun alla sijaitse keskiajalla Kerttulin
kiltatupa ja hautausmaa. Kuvan oikean puolen kerrostalon taakse jää
keskiaikainen sepän paja. Ilari Aalto.

Kerttulin killan tontilla sijaitsi huolto- ja majoitusrakennus matkalaisille, kiltatupa ja kirkko. Kiltatupa on jäänyt historiaan siitä, että Suomen säädyt kokoontuivat siellä vahvistamaan Kristian I:n omasta puolestaan Ruotsin kuninkaaksi. Kirkko oli ilmeisesti kivinen, koska se määrättiin purettavaksi 1556. Kirkon yhteydessä oli myös hautausmaa, joka on merkitty vielä vuoden 1634 karttaan.


"Kärtula kyrkie gård" eli Kerttulin kirkkomaa Mätäjärfvi kallion alla. Olof
Gankiuksen kartta 1634. Kansallisarkisto.

Pyhä Gertrud oli matkalaisten suojelija, ja saksalaisen kulttuuripiirin alueella Gertrudin kiltoja perustettiin tuottamaan palveluita matkalaisille. Suomen vanhin maininta killasta on Ulvilan Gertrudin kilta. Pyhä Gertrud suojeli myös rotilta, ja tuomiokirkossa on säilynyt Gertrudin pyhäinjäännös – rotan turkki!

Killan tehtäviin kuului keskiajalla myös huolehtia Kerttulinmäellä hirtettyjen hautaamisesta. Tämä kytkös säilyi killan lopettamisen jälkeenkin, kun tontista tehtiin 1700-luvulla oikeudenjakopaikka. Pyövelin toiminta keskitettiin vanhalle kirkkomaalle.

Näissä tunnelmissa on hyvä lähteä ylämäkeen Sirkkalankatua ja koukata vasemmalle Kerttulinkadulle. Aivan mäen kivisellä laella on keskiajan Turun teloituspaikka, jota vielä 1600-luvulla kutsuttiin Hirttopuumäeksi ja Mätäjärven kallioksi. Paikalla on muistona poikkeuksellisen ruma monumentti, jonka mukaan ”Kaupungin teloituspaikka sijaitsi Kerttulinmäellä keskiajalta 1700-luvulle saakka”.

Muistomerkki Kerttulinmäen teloituspaikalla. Ilari Aalto.

Kallionlaki on nykyäänkin näyttävä, mutta sen kerrostaloympäristö ei anna kuvaa paikan keskiaikaisesta vaikuttavuudesta. Jos kerrostalot kuvittelee pois, aukeaa paikalta näkymä koko keskiaikaisen Turun alueelle. Tämä oli ideakin. Turun keskiaikaiset päätuloväylät Hämeen Härkätie ja Suuri rantatie kulkevat kumpikin mäen juuresta, ja kummaltakin on ollut näkymä Hirttomäen laelle. Kukaan kaupunkiin tulija ei ole voinut välttyä näkemästä hirttopuuta ja siinä riippuvia rikollisia. Tämä oli ystävällismielinen muistutus siitä, ettei kaupungin ja kuninkaan lakia käynyt rikkominen.


Teloitukset hoiti keskiajalla pyöveli, kaupungin kammotuin virkamies. Pyövelit olivat itsekin rikollisia, jotka välttyivät kuolemantuomiolta ottamalla ikävän viran vastaan. Pyövelin tunnisti punaisesta nutusta ja vyöllä olevasta miekasta sekä silvotuista kasvoista. Pyöveliä kammottiin  taikauskonsekaisella inholla. Näillä piti esimerkiksi olla majatalossa oma tuoppi mukanaan, koska kukaan ei halunnut juoda samasta astiasta kuin nämä kirotut.

Jos pyövelit kiinnostavat enemmän, kannattaa tutustua Hannele Klemettilän kirjaan Keskiajan pyövelit (2004). Veli-Pekka Toropainen on myös juuri tehnyt mielenkiintoisen tutkimuksen pyöveleistä 1600-luvulla. Aiheesta voit lukea täältä.

Täältä Hirttomäeltä on hyvä siirtyä kaupungin toiselle teloituspaikalle ja muidenkin tapausten näyttämölle, Luostarikorttelin Suurtorille. Jatketaan matkaa!

Lisää jälkiä menneestä

Aboa Vetus & Ars Novan vuoden 2014 kaivaus lähestyy loppuaan. Viimeisimpiin löytöihin kuuluu taas lisää tiiliä, joissa on ihmisen jalanjälkiä. Viime vuoden jalanjäljet kuuluivat lapsille, mutta tämänvuotiset ovat aikuisten jättämiä. Kaikki kaivauskohteen tiilet on valmistettu 1400–1500-luvuilla.

Oikean jalan varpaat ja päkiä suoraan keskiajalta. Ilari Aalto.

Keskiajan ihmisillä oli hieman nykyistä pienempi jalka, ja näiden räpylöiden koko on ollut noin nykyisen asteikon kokoa 38. Jalanjäljet kuuluvat luultavasti miehille, jotka ovat voineet itse olla tiilityömaalla töissä. Jäljet ovat syntyneet pihamaalla ennen polttoa kuivumassa olleisiin tiiliin. Tiilet ovat jäljistä huolimatta kelvanneet rakennusaineeksi.

Yllättävintä kuitenkin on, että toisen jäljen jättäjä on pitänyt kenkiä jalassaan. Keskiajalla kengät eivät olleet mitenkään harvinaisia, mutta ei kaikilla ollut varaa hienoihin nahkakenkiin. Painaumassa näkyy jopa kengän sauma, josta voi päätellä jotakin kengän rakenteesta. Kengänjäljet tiilissä ovat hyvin harvinaisia, ja tämän jäljen jättäjä onkin saattanut olla tiilimestari itse. Tai sitten huolimaton läpikulkija.

Siinähän on... kenkä! Ilari Aalto.

tiistai 19. elokuuta 2014

Keskiajan Turku 1: Kirkkokortteli

Tervetuloa keskiajan Turkuun!

Oletko koskaan miettinyt, miltä vanhat kaupunkimme ovat näyttäneet vuosisatoja sitten? Juuri mitään näistä vanhimmista vaiheista ei ole näkyvissä maan pinnalle. Turussa, Ulvilassa, Porvoossa, Raumalla, Naantalissa ja nykyään rajantakaisessa Viipurissa kirkot ja linnat ovat pitkälti ainoat vielä näkyvät keskiajan rakenteet. Keskiaika ei ole kuitenkaan kadonnut, se piilee pinnan alla ja kaupunkien hiljaisessa muistissa.

Aurajokirantaa keskiajan Turun alueella. Ilari Aalto.

Kirjoitan paraikaa ensi keväänä ilmestyvää esikoistietokirjaani Matkaopas keskiajan Suomeen. Kirjan tarkoitus on johdattaa lukija vuoden 1400 Suomeen. Koska matka on todellisuudessa melko haastava toteuttaa, ajattelin blogata edelleen saavutettavissa olevista keskiaikaisista kohteista. Suurimmasta osasta niistä ei juuri mitään maan pinnalle näy, mutta paikan historian tietämällä avautuu mahdollisuus sen ymmärtämiseen. Fiilistelen itse päivittäin keskiajan Turkua, jonka keskellä saan asua ja kävellä. Vaikka keskiaika on nuorempien rakennusten ja betonin alla, on se silti läsnä.

Ennen kuin hypätään metsästämään keskiajan Turkua nykykaupungikuvasta, on katsaus keskiajan kaupungin rakenteeseen ja syntyyn paikallaan.

Turku on siis Suomen vanhin kaupunki, joka perustettiin noin vuonna 1300. Ennen tätä paikalla oli vain peltoa ja joitakin yksittäisiä maatiloja. Kaupunki rakennettiin selvän suunnitelman mukaan: se rakennettiin kahden puolen Aurajokea eurooppalaiseen tapaan neljään kortteliin (quarter - neljäsosa) jaettuna. Sitä halkoivat kapeat kadut ja kujat, joista tärkeimmät olivat Kirkkokatu ja Luostarin jokikatu. Kaupungissa kohtasivat myös keskiajan Suomen kaksi valtatietä, Hämeen härkätie ja Suuri rantatie eli Kuninkaantie.

Keskiajan Turku maamerkkeineen nykykartalle sijoitettuna. Panu Savolainen,
Katoavaisuuden museoiminen.

Kaupungin korttelit olivat Kirkkokortteli, Mätäjärven kortteli, Luostarikortteli ja joen toisella puolella Aninkaisten kortteli. Hämeen härkätie toimi Kirkkokorttelin ja Mätäjärven korttelin rajana. Luostarikorttelin ja Kirkkokorttelin erotti toisistaan puolestaan Krooppi, Mätäjärvestä Aurajokeen virrannut katettu puro.

Matkamme alkaa luontevasti pääkallon paikalta Kirkkokorttelista. Aikaisemman uskomuksen mukaan täällä olisi sijainnut saksalaiskauppiaiden muodostama asutus, jonka ympärille Turku olisi kasvanut. Uuden tiedon valossa Turku on perustettu kertaheitolla entiselle peltomaalle, ja sekä Kirkkokortteli että Luostarikortteli ovat saaneet alkunsa yhtä aikaa. Tämä on tapahtunut 1200-luvun lopussa tai 1300-luvun alussa, ja uuden Unikankareen mäelle pystytetyn tuomiokirkon vihkiminen vuonna 1300 on varsinainen sinetti kaupungin synnylle.

Kirkkokortteli oli keskiajalla kaupungin ja koko Suomen kattaneen Turun hiippakunnan henkinen keskus. Tuomiokirkko hallitsi kaupunkikuvaa, ja sen kellot kaupungin äänimaisemaa. Kirkkokortteliin pystytettiin 1400-luvun kuluessa useita kivitaloja, jotka toimivat muun muassa pappien asuntoina, mutta myös kauppapuoteina. Korttelissa asui porvareitakin. Nyt paikalla on avara tuomiokirkkotori ja puistoja, mutta keskiajalla kortteli oli tiheänään tontteja, joiden välissä kulki kapeita kujia. Tärkein katu oli kirkolta Suurtorille johtanut Kirkkokatu, joka oli usein kirkollisten kulkueiden näyttämönä.

Postikorteista ja radion keskipäivän lyönneistä tuttu
kirkko. Ilari Aalto.

Tuomiokirkkoa on varmaan turha esitellä enempää senkin puolesta, että bloggaus venyisi mahdottoman pituiseksi. Katsotaan kuitenkin muutama mielenkiintoinen keskiaikainen elementti.

Aloitetaan kirkon lähestyminen ulkopuolelta. Keskiajalla kirkkomaata ympäröi korkea muuri. Piispa Konrad Bitz muutti muurin 1460-luvulla massiiviseksi puolustusrakenteeksi. Se oli korkeimmillaan nelimetrinen ja paksuuttakin sillä oli kaksi metriä. Muurissa oli kuusi porttia, joista tärkeimmät avautuivat Kirkkokadulle ja kirkon eteläpuolelle. Muurissa oli myös kiinni useita rakennuksia, kuten katedraalikoulu ja kapitulitalo.

Suurin piirtein kouluna toimineen Pyhän Laurentiuksen prebendatalon paikkeilla on asiasta kertova isänmaallinen muistolaatta:


Ympärysmuuri purettiin pääosin vuoden 1827 palon jälkeen, ja sen paikalla kulkee nykyään rautaketjuaita. Pieni pätkä muuria on kuitenkin nähtävissä kirkon itäpuolella:

Tuomiokirkon keskiaikaista ympärysmuuria. Ilari Aalto.

Muuria ihailtuamme siirrymme kirkkomaalle. Kirkko on rakennettu lukuisissa vaiheissa, mutta nykyisen asunsa se sai pitkälti 1400-luvun lopulla. Yksi iso muutos vuoden 1827 Turun palon jälkeen oli kuitenkin uuden pääoven avaaminen tornin länsiseinään. Keskiajalla kirkon pääovi oli etelän puolella. Nyt sen vieressä seisoo Mikael Agricolan patsas:


Tuomiokirkon keskiaikainen pääovi. Ilari Aalto.

Keskiajalla täällä ei olisi ollut puun puuta, mutta hautausmaa olisi ollut täynnä pieniä hautaristejä. Juuri kirkon eteläsivu oli suosituinta (ja kalleinta) hauta-aluetta.

Ennen uskonpuhdistusta kirkon rakentaminen jäi "kesken": runkoa ei ehditty täysin ympäröidä sivukappeleilla. Nyt kirkon vanhempaa ulkoseinää voi nähdä tällaisessa rakentamatta jääneessä kohdassa Kaikkien Pyhien kappelin ja Kankaisten kuorin välissä. Huomaa seinän kaunis mustilla tiilillä tehty siksak-kuvio:

Tuomiokirkon vanhempaa ulkoseinää 1400-luvulta.
Ilari Aalto.

Ennen kuin jätämme tuomiokirkon, vilkaistaan vielä pohjoispuolen sisäänkäyntiä. Se on ainoa, jossa on säilynyt keskiaikainen kalkkikivinen ovikaari, tallinnalaista kalkkikiveä. Tämä oli mahdollisesti keskiajalla naisten sisäänkäynti. Oven yläpuolella on myöhemmissä uudistuksissa osittain peittoon jäänyt ulkosaarnatuoli, jollaiset ovat suomalainen erikoisuus. Siitä on saatettu esimerkiksi suurten juhlapyhien aikaan saarnata kirkkomaalle kerääntyneelle yleisölle. Saarnatuolin päällä on vielä siro ruusuikkuna.

Keskiaikainen oviaukko ja ulkosaarnatuoli. Ilari Aalto.

Katsotaan hetkeksi vielä kirkon ympärille. Tuomiokirkon takana kaupungista nähden sijaitsi kivestä muurattu näyttävä piispantalo, jonka rakennutti itse piispa Maunu Tavast (k. 1452). Jossakin näillä main asui 1300-luvun alkupuolella myös katedraalikoulun ensimmäinen tunnettu koulumestari Henrik Tempil. Tältä piispantalon paikka näyttää nykyään:

Tässä sijaitsi 1400-luvulla piispantalo. Ilari Aalto.

Vielä viimeinen kohde Kirkkokorttelissa on jokirannassa, nykyisessä Tuomiokirkkopuistossa. Tämä oli keskiajalla Turun suurimpia tontteja, ja kuului ehkä jo 1300-luvulla tuomiorovastille. Keskiajalla monet piispat olivat aiemmin palvelleet tuomiorovastina. Nykyään puistossa voi nähdä hippejä, mutta komuunielämä taidettiin jo keskiajalla paikalla sijainneessa pappiskommuunissa, tuomiokirkon pappien yhteisissä tiloissa. Tuomiorovastin tontin lähellä on mainittu 1400-luvulla olleen myös kivisauna.

Tuomiorovastin tontti, nykyistä Tuomiokirkkopuistoa. Ilari Aalto.

Nyt jätämme kirkkokorttelin taaksemme ja käymme kurkkaamassa, mitä Mätäjärven korttelista näkyy nyky-Turun katukuvassa... Pysy mukana!


Korjattu 19.8.: Raumalla ollaan tietysti Raumalla eikä Raumassa.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Viikon sitaatti

Kalliomaalaukset ja kaiverrukset ovat kuin esihistoriallinen Facebook, johon savannin asukkaat jättivät tuhansien vuosien aikana päivityksiään.
- Päivi Arvonen artikkelissa Kalliomaalausten päätön peto on arvoitus, Helsingin Sanomat 16.7.2014

Gilf Kebirin kalliopiirroksia Egyptissä. Wikimedia Commons.

perjantai 1. elokuuta 2014

Kissa goes 3D!

Onneksi meillä on huipputekniikka. Venäläisen Agisoftin PhotoScan-ohjelman avulla nidoin kokeeksi kolmiulotteisen mallin hiljattain Aboa Vetus & Ars Novan kaivauksilla löytyneestä kissankallosta in situ, sellaisena kuin se löytyi.

Jos omistat Adobe Readerin, pääset pyörittelemään mallia tästä linkistä. Tiedosto pitää ladata, että kuva näkyy oikein.