EAA-konferenssissa tietysti. Viime viikolla Helsinki täyttyi arkeologeista, kun kauan kohistu European Association of Archaeologistsin (EAA) vuoden 2012 konferenssi avasi ovensa. Torstaista lauantaihin oli tarjolla monenemoisia luentoja tutkimuksen uudesta kärjestä. Tapahtumaan oli sulautunut myös Medieval Europe Research Congress (MERC), eli mukana oli myös monia luentosarjoja keskiajan arkeologiasta.
Tapahtuma oli aivan ainutlaatuinen Suomessa, joten olisi ollut paha virhe jättää se väliin. Niinpä osallistuin sinne opiskelija-avustajana, mikä tarkoitti että autoin kirjamyynnissä, olin infopisteellä kertomassa missä sijaitsee Porthanian vessa ja olin valvomassa sessioita. Tästä kaikesta kiitoksena me opiskelijat saimme EAA-paidan ja kassin täynnä hyödyllistä oheiskrääsää, sekä kahden vuoden ilmaisen jäsenyyden, mikä ei ole aivan vähän.
Koska sessioita oli niin paljon, oli luonnollinen ongelma ettei kaikkiin haluaamiinsa päässyt. Kuitenkin siitäkin annista mitä ehti nähdä jäi yhtä sun toista käteen. Ainakin pääsi kuulemaan paljon huonoa englantia. Mutta tieteellisessä mielessä oli kiehtovaa kuulla laastitutkimuksen mahdollisuuksista tai siitä, miten kajoamattomien prospektointimenetelmien käyttö on viimevuosina räjäyttänyt käsityksen Slovenian rautakaudesta. Erityisen mielenkiintoinen ja ajan hermolla ollut luentosarja käsitteli kuitenkin sosiaalisen median käyttöä arkeologiassa. Luennoissa pohdittiin kysymyksiä, joita olen bloggerina itsekin käynyt läpi. Entä onko loppujen lopuksi merkitystä sillä, kuinka monta tykkäysmerkintöä arkeologinen viesti saa facebookissa? Uudessa brittikokeilussa kokonainen kaivaus onnistuttiin rahoittamaan yleisölahjoituksin.
Käväisin myös kuuntelemassa pari luentoa kalliotaiteesta, ja oli hämmentävää huomata, miten identtisille kohteille on maalattu samanlaisia aiheita sekä Suomessa että Kanadassa. Alueitten välillä ei kuitenkaan pitäisi olla muinaista kulttuuriyhteyttä, ja kalliomaalauksetkin on ajoitettu aivan eri ikäisiksi. Konferenssissa oltiin myös huolissaan Syyrian kulttuuriperinnön tuhoutumisesta ja paikallisten arkeologien ahdingosta.
Tapahtuma kruunautui lauantaina illallisella Helsingin Ritarihuoneella, missä saimme nauttia hyvää ruokaa ja juomaa hyvässä seurassa. Koko tapahtuman ajan minusta oli todella virkistävää, että kaikkialla ympärillä oli pelkkiä arkeologeja, ja vieläpä ei-suomalaisia sellaisia. Ilmassa oli uusia ajatuksia ja trendejä.
Tapahtumasta jäi käteen tukku uusia ajatuksia, hyödyllisiä kontakteja ja iso kasa kirjoja. Luulenpa, että ensi vuonna EAA:n 19. tapaaminen kutsuu Plzeňissä Tšekissä. Huhutaan lisäksi, että tapahtuman pääsponsori olisi paikallinen panimo...
Kiva, että sinä olit päässyt paikalle ja kiitos raportista! Itse tiirailin kateana Twitteriä.
VastaaPoistaJep, kiva näistä kuulla! Edes jossain. Mistähän se johtuu, että Suomessa nää arkeologiajutut jää tosi vähälle huomiolle mediassa? Sos. mediasta en tiedä, mutta esim. sanomalehdissä? Kuinka monta kertaa esim. Hesarin tiede-palstalla ootte nähnyt Suomen viimeaikaista arkeologiaa? Kesän uusita löydöistä, vaikka olisi jotain uutta uraa aukovaa löydetty, ei kuulla koskaan mitään?
VastaaPoistaOlen itse ollut mukana harrastaja-arkeologien puuhissa Savonlinnan seudulla Leena Lehtisen ollessa siellä. Sittemmin olen sattunut asumaan/asun paikoissa, joissa ei sellaista toimintaa ole, nyyh. Uskon, että nykyajan hyvin koulutetut ihmiset vois toimia arkeologian saralla(kin) oikeasti paljon, jos olis julkisuutta enemmän. Itse esim. olen suorittanut arkeologian appron ja voisin toimia esim. viikon vapaaehtoisena työssä - mutta en niin, että minun pitää maksaa siitä (se on ihan hullua). Leena Lehtisen kanssa kaivettiin harrastajat yksi ihan oikea kohde, ihan oikeasti
Kyllä Kierikin kivikautisen asuinpaikan löydöistä vähintään kerran kesässä kuulee ihan isossakin mediassa. Siellä osataan ilmoittaa medialle mielenkiintoisista asioista. En tiedä miten lehdistötiedoitteet muualla annetaan, mutta ei media mitään rupea kaivamaan.
VastaaPoistaTotta tämäkin. Leena lehtinen painotti jo Savonlinnassa ollessa julkisuutta. Onhan julkisuudella haittansakin, mutta kyllä sillä varmaan saadaan jotain aikaankin...
PoistaTuntuu että ongelma on lähtöisin arkeologipiireistä itsestään, kun tiedottamista ei nähdä kyllin tärkeänä asiana. Päin vastoin tuntuu että arkeologisia uutisia on varsin usein etenkin paikallislehdissä ja pikkupalstoilla, mutta harvoin ne mitään etusivun juttuja ovat.
VastaaPoistaTuntuu että arkeologiset löydöt kiinnostavat mediaa paljonkin. Esimerkiksi kahdet Kruunupyyn Korpholmenin spitaalihospitaalin yleisökaivaukset, joilla olen ollut mukana ovat poikineet runsaasti kiinnostusta niin lehdistössä, radiossa kuin televisiossakin. Taustalla painaa varmaankin, että kaivauksista tiedotettiin jo ennen niiden alkua, ja myös paikallinen kotiseutuyhdistys teki paljon promoustyötä.
Eli arkeologien pitäisi alkaa rohkeammin mainostamaan itseään ja jakamaan lehdistötiedotteita. Kentältä kerätyn aineiston julkaisunopeuskaan ei nykyisellään ole päätähuimaava...