Eilen oli taas kesäkoulupäivä, joka sujui ongelmitta. Koululaiset olivat innostuneita ja tekivät jonkin verran löytöjäkin. Parhaimmistoa oli nuppineula, joka on identtinen aiemmin löydetyn kanssa. Edellisestä kesäkoulusta jäi elävästi mieleen, kun lapset kerääntyivät seulan ympärille ja pilkkasivat minua huonoksi arkeologiksi, kun ei seulotusta purkumaasta tullut löytöjä. Toisaalta sain näiltä lahjaksi hienon piirroksen "arkiolokiakoulusta".
Eilen kello 17.30 oli myös arkeologin kierros, johon ikävä kyllä osallistui vain kaksi vierailijaa. Esittelin löytöjä, kaivausaluetta, kaivausmetodiikkaa ja takymetria. Hyvä sinänsä, etteivät valmisteluni ja kuopan siistimiseni menneet ihan harakoille. Siistimäni maa oli sen verran kuivaa että se pöllysi pahasti, ja lopputuloksena olin aika harmaa ilmestys. Vaikka käytin hengityssuojaa, niistin nenästäni illalla samanväristä tavaraa. Ehkä osa arkeologian iloja ja toisaalta ammattiylpeyttä on, ettei sedimenttejä koskaan pääse pakoon - jostakin niitä aina varisee.
Toisin kuin viime päivityksessäni kerroin, eivät viime viikon kesäkoululaiset löytäneetkään neliösolkea, vaan jotakin paljon mielenkiintoisempaa: lähempi tarkastelu paljasti soljen tina-lyijyseoksiseksi keskiaikaiseksi apilasoljeksi, jonka yksi nurkka on murtunut pois. Pienessä soljessa on myös nyppyläkoristelua. Mallia on vertailukohteiden puutteessa vaikea ajoittaa, mutta se on joka tapauksessa poistunut muodista ennen 1500-lukua, eli se ajoittuu 1300-1400-luvulle. Turusta on aiemmin yksi vastaava, joskin jykevämpi ja parempikuntoinen Åbo Akademin tontilta. Hieno löytö yhtä kaikki!
 |
| Apilasolki. |
Olisi tietysti riemastuttavaa jos täytemaasta paljastuisi lisää keskiaikaisia löytöjä. No, kaivamallahan se selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti