Kaarinan Ravattulan Ristinmäki: Jälkinäytös

Aikaa on kulunut jo monta kuukautta siitä kun saimme kaivaukset Ristimäellä päätökseen. Vaikka kaivaukset olivat ohi, oli työ vasta edessä. Jälkityökurssin puitteissa pesimme ja putsasimme löydöt (lue: palaneen saven), ja ryhdyimme luetteloimaan. Emme käyttäneet puhdistukseen hammasharjaa, jos se jonkun mieltä askarruttaa, vaikka sellaistakin kerrotaan menneinä aikoina tehneen. Arkeologian vanhoina hyvinä aikoina haluttiin löydöistä tehdä putipuhtaita, ja jynssätä pois kaikki kuona ja värijäämät. Sittemmin on ymmärretty että näin on ehkä menetetty paljonkin arvokasta tietoa.

Jälkityökurssin puitteissa ei koko urakkaa saatu tehtyä, joten ilmoittauduin itse vapaaehtoisena luetteloimaan talven mittaan löydöt exceliin, antamaan löydöille arkistotunnukset ja tarvittaessa vaihtamaan ne uuteen siistiin minigrip-pussiin. Urakan jälkeen voin ilokseni kertoa, että löytöjä kahden viikon ajalta tuli 269 kappaletta sekä kaksi hiilimaanäytettä. En laskenut prosentteja, mutta valtaosa löydöistä on palanutta savea, 1g molemmin puolin. Joukossa on myös muutamia kvartsi-iskoksia, nauloja, punasaviastioiden paloja, yksi luunsiru (ei haudasta), kaksi pronssi(?)nappia, kiväärin hylsy sekä tietenkin kaksi tekstiilikeramiikan palaa. Tallessa on myös rautainen sarana sekä nauloja, joiden iästä on vaikea sanoa mitään, ja joille päätettiin olla antamatta arkistotunnusta. Konservoimisen arvoiset metalliesineet päätyivät röngteniin, ja tuloksia odotellaan.

Hauta 1. Kuva: Ilari Aalto.

Vielä yksi iloinen, joskin odotettu uutinen: 1998 inventoinnissa löydetystä pronssirenkaassa kiinni olleesta pirtanauhasta on saatu radiohiiliajoitus. Odotetusti sen keskiarvo osuu 1200-luvun alkuun, siis ristiretkiajan lopulle. Tämä paitsi ajoittaa kalmiston juuri sinne minne pitikin, myös antaa vanhimman maassa tähän asti tunnetun pirtanauhan ajoituksen. Tässä siis yksi syy riemuita muinaistekstiilien ystäville!

Nyt vain odottelemaan, että kaivausjohtaja saa kaivauskertomuksen tehtyä.